Edellinen postaukseni lapsen painon kommentoinnista sai paljon kysymyksiä aikaa siitä, onko ylipainoisella tai lihavalla terveydenalan ammattilaisella varaa kommentoida kenenkään painoa, saatikka sitten nappuloita ohjeistaa mitään painonhallintaan liittyvää asiaa?
Ja nyt muutama termistöön liittyvä juttu; ylipainoisella tarkoitan henkilöä, jonka BMI (painoindeksi) on n.25-30 ja lihavalla n.30-35. Nämä ovat lääketieteen käyttämiä määreitä, ei haukkumasanoja tai mielipiteitä. Se, onko BMI määreenä järkevä, onkin sitten jo toisen postauksen arvoinen asia.
Pilkon aiheen osiin:
- Oma ammattitaito, tietämys tai koulutus ei ole millään lailla riippuvainen asiantuntijan omasta BMI:stä. Aivan samalla tavalla, kuin oma lihavuus tai ylipaino ei ole millään lailla riippuvainen siitä, etteikö tietäisi miten laihtua. Tästä syystä, sinun ei tarvitse olla tikissä (mitä se nyt sitten ikinä tarkoittaakaan), mutta olisi hyvä ymmärtää oman tilanne, sen syyt ja seuraukset, sillä se usein auttaa myös ymmärtämään asiakasta. Nyt hieman kärjistän: Voiko lääkäri polttaa tupakkaa tai käyttää alkoholia ollakseen hyvä lääkäri? Saako psykologilla tai psykoterapeutilla olla mitään historiaa omassa mielenterveydessään? Voiko lastensuojelun työntekijä olla loistava työssään, vaikka olisikin ollut paska lapsuus? Ehkä ymmärtänette pointin…
- Hyvä painonhallinta vaatii kyllä, paljon tietämystä oikeista valinnoita, mutta myös mielen mukana olemista, stressittömyyttä, hyvää unta, ajanhallintaa, hyvää itsetuntoa ja kehosuhdetta, lapsuudessa opittuja tapoja…listaa voisi jatkaa todella pitkään. Käytännössä monen palikan on oltava kohdillaan ja sopivassa suhteessa toisiinsa nähden. Lihavuuden taustalla on hurjasti erilaisia asioita ja ne harvoin ovat riippuvaisia ainoastaan ihmisestä itsestään. Tiedosta se ei ole kiinni ja painosta syyllistäminen (vaikka se olisi verhottu terveyspuheeseen) ei vie koskaan minnekään.
- Ymmärrä tilanteet, milloin paino kannattaa ottaa puheeksi ja milloin ei. Ymmärrä, kuka on kuuntelemassa, lapsi, aikuinen tai kenties syömisen häiriöistä kärsivä. Kaikille ei voi puhua painosta samalla tavalla. Jos et ole aivan varma, miten puhua tai edes onko se järkevää, älä puhu. Vahingot voivat olla paljon suuremmat, kuin hyödyt. Jos tiedät, että paino olisi todella syytä ottaa puheeksi, mutta sinulla ei ole aikaa käydä asioita riittävällä tarkkuudella tai rauhassa asiakasta kuunnellen, älä ota sitä puheeksi lainkaan tai varaa asialle enemmän aikaa.
- Painosta pitää puhua, mikäli se aidosti uhkaa terveyttä. Ei kuitenkaan miten tahansa. Paino on monelle arka aihe ja myös tämän ymmärtäminen on terveyden alan ammattilaiselta hyvää hoitoa. Itse olen koko ikäni ollut sinut oman painoni kanssa siinä suhteessa, että siitä puhuminen ei ole minulle mikään juttu. Mikäli joku kysyy painoani, voin se hyvin sanoa ilman, että se aiheuttaa minussa minkäänlaisia reaktiota. Se on vain numero ja tiedän sen. Vaikka itse olen painoni kanssa sinut tiedän, että kaikilla näin ei ole. En voi käsitellä asiakkaitteni paino-ongelmia samalla rempseydellä, kuin omaani. Miten sitten tiedän, miten asiakkaat suhtautuvat omaan painoonsa? Yksi hyvä keino on kysyä; Miten itse suhtaudut omaan painoosi? Ja tämäkin vain silloin, kun painoa tarvitsee edes ottaa puheeksi.
- Muistetaan myös, että terveyttä uhkaava ylipaino on oire tai seuraus, ei koskaan syy. Hyvään hoitoon kuuluu hoitaa syitä, ei seurauksia. Jos terveysmarkkerit ovat hyvät, ihminen on fyysisesti aktiivinen ja mielenterveys hyvällä tolalla, ei painolla on merkitystä. Mikäli käsketään laihduttamaan voi kaikki edellinen romahtaa. Liikkuminen voi muuttua pakonomaiseksi ja ajatukset siirtyä hyvinvoinnista oman kehon kriittiseen tarkasteluun.
Liikutaanpa siis edelleen pään, eikä persauksen takia, olitpa sitten terveydenalan ammattilainen tahi et.